Viimeisiä päiviä viedään

Viimeistä viikkoa Saksan Münchenissä viedään ja työpäivät ovat vähintäänkin yhtä vähissä. Kaikki koulutehtävät on tehty ja nyt on enää valmistujaiset hoidettava pois alta kun Suomeen torstaina pääsee takaisin. Olen alkanut jo pikku hiljaa pakata kamojani kasaan ja töissäkin tuntuu jotenkin hiljaiselta ja haikealta. Huvittaa ajatella että enää muutama päivä ja olen takaisin Suomessa ja nykyinen elämä täällä muuttuu pelkäksi muistoksi.

Näin lopuksi on hyvä kerrata muutama asia että mitä kaikkea Saksaan työssäoppimaan lähtevä saattaa tarvita ja kuinka elämään sopeutua. Ensimmäinen asia ainakin joka tulee mieleen, on peloton asenne ja halu ja kyky heittäytyä uusiin asioihin ja tilanteisiin. Täällä ihmiset ovat tuntuvasti Suomea puheliaampia ja siksi kannattaa valmistautua puhumaan kovaan ääneen. Myös saksan kieltä on järkevää harjoitella, sillä jokainen saksalainen ei puhu englantia. Münchenin kaltaisessa suuressa turistikaupungissa englannin kieleen törmää useammin, mutta sen varaan ei kuitenkaan kannata laskea liikoja. On hyvä siis opetella vähän saksaa ennen lähtöä. Hyvä on myös totutella erilaiseen arkirutiiniin. Julkinen liikenne ja liikenne voi olla erittäin ruuhkaisaa ja hidasta, ja kun Saksassa on pyhä- tai vapaapäivä niin silloin aivan kirjaimellisesti JOKA paikka (ravintoloita lukuun ottamatta) on kiinni. Mitä elämiseen tulee niin järkevää olisi kuukaudessa säästää 400 - 500 euroa asumista. Julkisetkin kulkuneuvot ovat täällä vähän Suomea kalliimpia mutta vastaisuudessaan ruoka on erittäin halpaa. Riippuen mitä ostaa, päälle 10 eurolla elää helposti lähes viikon.

On hyvä pitää itsensä myös liikkeessä, ja näin vältät koti-ikävän suhteellisen hyvin alussa. Miten takaisin muuttamisesta koituvan mahdollisen masennuksen päihittää? No, menee vielä muutama päivä niin eiköhä tämäkin saada selville..

Asioita joihin ei kotopuolessa törmäisi

Hellou!

Täällä päässä maailmaa täytettiin eilen 23 vuotta. Tarkoitus oli Salzburgiin firman puolesta mennä päiväksi piipahtamaan sen kunniaksi mutta kuume vähän muutti ja perui suunnitelmia. Vieläkin ollaan kipeänä, mutta onneksi huominen päivä on pyhä, ja siten vapaapäivä niin on vielä aikaa ehtiä toipua ennen kuin eletään taas ihan arkipäiviä. Työpäiviä on jäljellä enää sellaiset puolisen tusinan verran, joten jännitys on todella korkealla ja hermostuneisuuttakin on ilmassa.

Täällä pyörävuokraamopuolella työskennellessä sekä kaduilla kävellessä on tämän kolmen kuukauden aikana huomannut että München on polkupyöräilijän luvattu maa. Polkupyöräily käsittää lähemmäs 20 % koko Münchenin liikenteestä ja suunnilleen 80 % kaupunkilaisista omistaa ainakin yhden polkupyörän. Kun tähän lisää vielä polkupyörävuokraamot, niin Münchenissä on selvästi yli miljoona polkupyörää ja polkupyöräilijää. Valtaosalla kaduista on polkupyöräilijöille rajattu oma alueensa jalkakäytävillä. Vanhaa kaupunkia lukuun ottamatta polkupyöräily on Münchenissä erittäin vapaata.

Polkupyörillä ajetaan myös paljon liikenteen joukossa. Ottaen huomioon kuinka villiä liikenne täällä on, niin itselläni tuo on kaikelta polkupyöräilyltäni jota olen tehnyt niin vaatinut PALJON totuttelua. Münchenissä suojateistä ei juurikaan välitetä vaan tie mennään yli siitä ja mistä milloin itsestään parhaimmalta tuntuu. Liikennevaloista kyllä välitetään, mutta välillä tuntuu siltä että valon vaihduttua vihreäksi jotkut autoilijat ovat melko huolettomia. Kolareiden mahdollisuus vaikuttaa täällä korkeahkolta koska läheltä piti-tilanteita on matkalla töihin joutunut kohtaamaan useampia.

Toinen asia joka pisti silmään heti ensimmäisinä päivinä koirien määrä ja ihmisten myönteinen suhtautuminen koirien läsnäoloon. Koirat saavat kaupungissa liikkua täysin vapaasti ja niille ei ole asetettu kulkurajoituksia. Koiran saa ottaa mukaansa junassa mihin vaunuun haluaa ja isommankin koiran saa tuoda ravintolaan mukanaan aivan vapaasti eikä tästä kukaan (ainakaan henkilökunta) valita. Koira kuitenkin etsii itsellensä rauhaisan paikan jossa levätä, niin ei se silloin kenenkään tiellä ole. Moni ventovieras jättää myös esimerkiksi myymäläliikkeensä ulkopuolelle vesi- tai ruokakupin varta vasten koiria varten. Meillä töihin on pari opastakin tuoneet aina koiransa mukana, ja koirat ovat aina olleet ennen kaikkea se pieni, positiivinen asia aamussa kun työkaveri astelee sisään taloon haukku mukanaan ja saa hetken silitellä iloista karvaturria.

2 hoideltu, 1 jäljellä

Huhtikuu on jäänyt taakse ja toukokuu on jo päässyt hyvään alkuun. Luonto on ollut suht vehreänä ja parisen viikkoa mutta tuntuu siltä että vasta toukokuun alettua luonto puhkesti täydellisesti kukkaansa. Säätkin ovat olleet erittäin lämpimiä, kahtakymmentä lämpöastetta ja sen ylikin oltu useampana päivänä viime aikoina. Opintoihin liittyvät työprojektit raportteja myöten ovat viittä vaille valmiita. Ensi viikosta alkaen pääseekin jo siirtymään seuraavaan aiheeseen ja työstämään markkinointia alustavaa projektia. Asiakkaiden määrä on selkeässä kasvussa ja työpaikalla opastettujen kiertokäyntien valikoima on nyt huipussaan. Kesäkausi on töissä täysin käynnistynyt.

Tuntuu hyvin hassulta ajatella että tasan kolme viikkoa ja on aika palata Suomeen. Vanhemmatkin kävivät täällä Münchenissä viime viikolla pikaisella parin päivän visiitillä. Toivat mukanaan vähän Suomesta erilaisia tuliaisia. Yllättävää kyllä moni työkaveri joka salmiakkia on maistanut on myös pitänyt siitä. Suoraan sanottuna hinku takaisin Suomeen alkaa olla aika suuri. Orientoituminen paluuta varten omalta osaltani oli alkanut jo parisen viikkoa sitten, mutta kun pääsi tuttuja kasvoja näkemään viime viikolla niin tunne tuntuu voimistuneen. Kumma kyllä tuntuu melkein samalta kuin Saksaan tultaessa. Kokee lähes samanlaista koti-ikävää kuin kaksi kuukautta takaperin. Ainoana erona on että huomaa laskevansa päiviä jäljellä ennen muuttoa takaisin.

Minun tilanteessani yksi tapa irtautua omasta koti-ikävästä on ollut työskentely. Münchenissä onneksi riittää myös muuta tekemistä. On erilaisia ravintoloita ja pubeja, nähtävyyksiä ja puistoja. Asuntolani Stahlgruber-Stiftungin lähelle mm. sijaitsee Westparkin puisto, jossa on tullut käytyä pari kertaa. Koti-ikävästä selviää parhaiten kun ottaa kaikista rentoutumismahdollisuuksista ilon irti eikä kiirehdi turhia..

Ruokaa ja juomaa

Huhtikuu on lopuillaan ja töissä on aamut ollut tuntuvasti kiireisemmän oloisia kuin tänne tultaessa maaliskuun alussa. Bauma on ohi, joten tavalliset turistit ovat palanneet katukuvaan. Kun tähän vielä yhdistää yli 20 lämpöasteen helteet joilla aurinko on Müncheniä kuluneella viikolla hellinyt, niin ei mikään ihme että asiakkaatkin löytävät tiensä kiertokäynneille. Eritoten polkupyörävuokraamossa kävi loppuviikosta kova kuhina. Polkupyörät suorastaan katosivat vuokraamosta.
Alkava viikko lienee viileämpi, joten on luultavasti aikaa huokaista ja keskittyä kouluprojekteihinsa enemmän..

Tällä viikolla vietin jonkisen verran aikaa tutustuakseni baijerilaiseen keittiöön. Tämän toteutin osallistumalla lempioppaani kiertokäynnille, jonka aiheena oli Münchenin ruoka.

Baijerilainen keittiö on saanut paljon vaikutteita tšekkiläisestä ja itävaltalaisesta ruokakulttuurista. Se koostuu lihaisista ruuista ja paikallisten raaka-aineiden käyttö on ollut yleistä. Lisäksi suolan käyttö ruuissa ja niiden säilömisessä ollut merkittävää, koska Salzburgin suolakaivosten läheisyyden ansiosta suolaa on ollut aina nopeasti ja verrattain helposti saatavilla. Historiallisesti sen aterioiden valikoima oli pääasiallisesti parempiosaisten arkea. Täällä Münchenissä se on ollut toisin, sillä kaupungeissa yleensä asui pääsääntöisesti varakkaampaa väkeä.

Muusta baijerilaisesta ruokakulttuurista Münchenin erottaa eritoten se, että täällä lihankulutus on ollut muuta baijeria korkeampi. Jos menee baijerilaiseen ravintolaan, niin ruokalistalla on mitä luultavimmin runsaasti erilaisia makkaroita tarjolla. Makkara, joka täällä usein on kaikkien huulilla (monessakin mielessä) on Weißwurst. Se on valkoinen makkara ja se koostuu pääosin vasikan- ja sianlihasta. Kyseisen makkaran liha on yleensä maustettu mm. persiljalla, inkiväärillä, kardemummalla, sitruunalla, sipulilla ja muskotilla, ja syödessä se tarjoillaan makean sinapin kanssa.

Muita merkittäviä ruoka-artikkeleita ovat erilaiset leivät. Saksassa leipä on kirjaimellisesti joka paikassa ja sitä löytää useassa muodossa, pienistä sämpylöistä patonkeihin ja limppuhin ja pumpernikkelistä aina pähkinäleipiin. Pretzel-suolarinkeleihin ja erilaisiin juustolevitteisiin (mm. Obatzda) törmää myös helposti.

Viktualienmarkt'n Biergarten.

''Lihalautanen kolmelle''

Kaupunkina München on olueiden luvattu maa, ja se toimii joka vuosi Oktoberfestin isännöitsijänä. Kaupungissa on runsaasti erilaisia panimoita (pienistä suuriin), ja menestyneimmät ja tunnetuimmat pärjäävät niin hyvin ettei niiden tarvitse edes harjoittaa mainostamista. Korkealaatuistenkin oluiden hinta on Münchenissä melko alhainen, ja kaupunki on eritoten tunnettu vehnäoluistaan. Münchenissä on runsaasti ''Biergarteneja'', joissa voi kuumina päivinä siemailla olutta ja syödä eväitä (niin paikalta ostettuja kuin omiakin).

BAUMA

Työssäoppimisjakson puoliväli on ohitettu ja kaikki on hyvin. Aamuisin töissä olen pääasiallisesti kioskin puolella auttamassa ja asiakkaiden varauksia vahvistamassa, ja iltapäivällä työjakson aikana toteutettavien projektien parissa tulee jäljellä olevat työtunnit täyteen. Tällä ja aikaisemmalla viikolla on myös päässyt jonkisen verran tekemään ruumiillistakin työtä ja markkinoimaan yritystä, mainosmateriaalin jakelun ja polkupyörien toimittamisen muodossa.
Vaikka homma on vielä puolitiessään, niin siitä huolimatta tuntuu siltä kuin olisi jo jollain tasolla alkanut orientoitua Suomeen palaamiseen. Vaikka ei silti, eihän tuo loppupeleissä kovin ihmekään ole. Aika tuntuu kuitenkin täällä juoksevan todella nopeaan, ja eihän tässä ole enää kuin puolitoista viikkoa ja ollaan jo toukokuun puolella.

Tämä viikko on töissä ollut rauhallinen, sillä Bauma-messut ovat olleet käynnissä tämän viikon Münchenissä. Bauma on yksi maailman suurimmista rakennuskone- ja teknologiamessuista, ja se järjestetään Saksan Münchenissä joka kolmas vuosi. Tapahtuma kestää viikon (maanantaista sunnuntaihin tänä vuonna), ja se vetää Messen (messukeskus) täpötäyteen koko täksi ajaksi. Sama pätee Münchenin hotelleihin, ja kaikkiin muihinkin majoituspaikkoihin.

Bauma vetää puoleensa yli 400 000 vierasta, ja sen vuoksi kaikki hotellit ovat täynnä. Tämän pääsi viikolla toteamaan kun valtaosa hotelleista joissa kävi vierailemassa, olivat täynnä. Bauman ajaksi hinnatkin hotelleissa nousevat tuntuvasti tavallista korkeammiksi. Münchenissä on nähnyt tämän viikon aikana valtaosin bisnes-turisteja ja messujen kulkukortteja näkee aivan joka paikassa. Jos haluaa tällä viikolla julkisilla kulkea, niin se kannattaa tehdä ennen tai jälkeen ruuhka-aikojen jos vain mahdollista. Eritoten U2-metroa jonka suuntana on Messestadt Ost, kannattaa ainakin omasta mielestäni välttää.

Töissä tämä viikko on ilmentynyt turistikatona. Valoisana puolena on ollut että on ollut enemmän aikaa omille projekteilleen (ehkä välillä jopa käynyt vähän tylsäksikin kun tekeminen loppuu kesken), sekä lämmin keli joka on tällä viikolla hellinyt. Eilenkin oli varjossa 25 astetta lämmintä, eli kylmää juomista on kannattanut pitää matkassaan tällä viikolla. Kiitos myös kevyen työaikataulun ja esimiehen ystävällisyyden pääsin aiemmin tällä viikolla pyörähtämään toistamiseen Itävallan Salzburgissa, jossa oli vähintäänkin yhtä lämmin ja kirkas sää kuin Münchenissäkin.

Ai niin, ja sain viimeinkin kuvattua Alppeja ^^

1 hoidettu, 2 jäljellä

Ensimmäinen kuukausi kolmesta on nyt takana. Yllättävän nopeasti tämä ensimmäinen kuukausi tuntuu kanssa menneen kyllä. Töissä on muodostunut oma rutiininsa, ja huhtikuun ajan on tarkoitus pikku hiljaa alkaa keskittyä työssäoppimisjakson tavoitteiden toteuttamiseen. On perin mahdollista että työaikojen kanssa saattaa joutua lähiviikkoina joustamaan sillä (kiireisten) pääsiäispäivien jälkeen kiertokäyntien aikataulussa siirryttiin kesäaikatauluihin. Toisin sanottuna viikko-ohjelmaan on ilmaantunut uusia kiertokäyntejä, ja niitä järjestetään viikoittain talvikauden aikatauluun nähdeen tiheämmin.

Mutta toiselle kuukaudelle lähdetään silti positiivisin mielin, ja uusi kuukausi aloitetaankin lähes samalla tavalla kuin aikaisempi. Tällä tarkoitan mm. kuukausimatkakortin hankkimista. Tosin tänä vuonna sen hankkimisen kanssa ollaan yhden kuukauden kokemusta viisaampi eikä yritetä hoitaa asiaa ''helpointa'' tietä, nimimerkillä ensimmäisellä kerralla korttia hankkiessa vierähti tunti.

Helsingin julkinen liikenneverkosto tuntuu erittäin pieneltä, kun sitä lähtee vertaamaan Münchenin julkiseen liikenteeseen. Ihmiselle, joka ei ole aiemmin käynyt miljoonakaupungissa tämä voi tuntua lähes pelottavalta harppaukselta ylöspäin. Todellisuudessa julkinen liikenneverkosto on Münchenissä hyvin samanlainen kuin Suomessakin. Se vaatii vain aikansa totuttelua ja tutustumista.

Münchenin julkinen liikenneverkko on jaettu neljään eri alueeseen. Nämä neljä aluetta on alhaalla näkyvässä kartassa esitetty eri värein. Valkoinen alue on ydinkeskusta eli ''Innenraum'', joka käsittää valtaosan Münchenin ydinalueista. Vihreällä, keltaisella ja punaisella merkityt alueet ovat ulompaa seutua eli ''Außenraum''.

Kuva Münchenin ulompien kaupunginosien eli ''Außenraumin'' julkisen liikenteen verkostosta. Innenraumin sisällä liikennettä on niin tiheään että sillä on oma liikennekarttansa.

Verraten Helsingin seudun julkiseen liikenteeseen, Münchenin on tuntuvasti tehokkaampi ja täsmällisempi. En ole vielä kertaakaan nähnyt S-Bahnin, U-Bahnin tai bussin myöhästyvän, eikä bussipysäkillä ei ole tarpeen viittoa bussia pysähtymään sillä ne pysähtyvät reittinsä jokaisella pysäkillä riippumatta siitä onko kyytiin haluavia tai kyydistä poistuvia. Lisäksi bussien ja S-ja B-Bahnien vuorot on onnistuneesti rytmitetty niin että kulkuneuvoa- tai linjaa vaihtaessa ei tarvitse odottaa seuraavaa kyytiään kovin montaa minuuttia. Itse joudun töihin matkatessa vaihtamaan bussista U-Bahniin ja tämä yleensä olen päässyt metrolaiturille saavuttuani pikaisesti hyppäämään U-Bahnin kyytiin. Kunniamaininnan saakoot myös siviilipukuiset lipuntarkastajat. Paikallisten mukaan on vain n.5 % mahdollisuus että heihin törmää, mutta kun heihin törmää niin he yleensä käyvät töihin pysäkkien välissä ja hoitavat asiansa niin ripeästi että pummilla kulkeva ei paljoa ehdi tilanteeseen reagoida.

Matkatessa julkisilla Münchenissä on hyvä tutustua erilaisiin matkalippuvaihtoehtoihin. Helsinkiin nähden Münchenin julkiset ovat kalliimpia, joten on toivottavaa etukäteen selvittää taloudellisesti kannattavin vaihtoehto. Jos ei suunnittele käyttävänsä julkisia paljoa, niin silloin luultavasti selviää aivan tavallisella kertalipulla (=Einzelfahrkarte) tai 10 kertaa leimattavalla raitalipulla (=Streifenkarte). Turistille tehokkain vaihtoehto kuitenkin on yhden tai kolmen päivän Tageskarte eli päiväkortti, jolla voi matkustaa julkisille niin paljon kuin tahtoo.

Ylhäällä kuukauden voimassa oleva Isarcard-matkakortti,
alhaalla kaksi kertalippua.

Mikäli aikoo oleskella Münchenissä pidempään, on järkevintä hankkia viikon tai kuukauden voimassa oleva Isarcard. Tämä on tavallaan samanlainen matkustusasiakirja kuin Matkakortti Suomen päässä jolla saa kulkea vapaasti niin bussilla, ratikalla, metrolla kuin junallakin aikana jolle se on ostettu. Näkyvimpänä erona mainittakoon että kyseessä ei ole sähköinen muovikortti, vaan paperinen matkustusasiakirja. Lisäksi alue, jonka sisällä se on voimassa on paljon tarkemmin määriteltäessä. Aiemmin esittämästäni kartasta voi nähdä, että jokainen alue on jaettu neljään renkaaseen. Kaiken kaikkiaan näitä renkaita on siis 16. Isarcardia ostaessa henkilön on määriteltävä kuinka monen renkaan sisällä hän haluaa vapaasti matkustaa. Omassa kortissani on neljä rengasta, joka kattaa toisin sanottuna koko Münchenin Innenraumin. Kortti on ostettavissa niin automaatista kuin DB:n kuin MVG:n myyntipisteistä. Lisäksi siitä on tavallisen 24h-version lisäksi saatavilla versiot Isarcard9Uhr (voimassa vasta kello 9:n jälkeen aamulla) ja Isarcard60 (60 vuotta täyttäneille joka voimassa klo 9:n jälkeen) sekä opiskelija-alennuksella varustetut Isarcard-kortit.

U5-Bahn metro, jolla tulee matkustettua joka aamu ja iltapäivä arkisin töihin ja takaisin.

Saapa nähdä että kun täältä parin kuukauden päästä rantautuu takaisin Suomeen, että miltä tuntuu matkustaa julkisilla kun on täällä päässä ehtinyt tottumaan Helsingin julkisia tehokkaampaan toimintaan.. ;)

Tunnelmia toiselta viikolta

Vähän kuumetta täällä päässä, mutta se ei onneksi kirjoittelemista estä!

Työssäoppimisen toinen viikko takana ja arki alkaa jo pikku hiljaa tuntua suhteellisen tasaiselta. Edelleen töihin mentäessä on perin hermostunut olo että mitä päivä tuo tullessaan, mutta  itse arjen toimet käyvät jo lähes rutiinilla. Käyn arkisin aina tietyissä kaupoissa keskustassa ostamassa töiden jälkeen ostamassa jääkaappiin täytettä, säännöllisesti kokkaaminen ja työmatka on jo vanha tuttu. Tosin ekalla pyykkireissullani kadotin jopa kaksi sukkaa, haha!

Työpaikalla väki on todella rentoa. Jos ilmapiiri enää yhtään rennommaksi muuttuisi, niin siellä vajoaisi melkein jopa koomaan. Pääosin kuulee puhuttavan englantia mutta välillä jotkut keskustelevat englannilla ja saksan kielellä sekaisin, jota on omalla tavallaan kiehtovaa ja ehkä myös hieman huvittavaa kuunnella ja katsoa että kuinka paljon tajuaa. Tällä viikolla on jo työpaikalla officenkin puolella tehty jonkisen verran töitä. Pääasiallisesti on kuitenkin edelleen kiertokäynneillä oltu mukana. Tällä viikolla olin onnekas ja pääsin mukaan kahdelle päiväkäynnille.

Tiistaina nokka kävi kohti Itävallan Salzburgia. Salzburg on Mozartin syntymäkaupunki, Salzburgin osavaltion pääkaupunki ja Itävallan neljänneksi suurin kaupunki. Sound of Music- elokuvan kuvauspaikkana toimiminen on ollut osatekijänä kasvattamassa Salzburgin suosiota turistikohteena. Se sijaitsee aivan Alppien juurella ja Salzach-joki kulkee kaupungin läpi, samalla halkaisten kaupungin kahteen osaan: uuteen ja vanhaan kaupunkiin. Päiväkäynnin aikana pääsin näkemään vanhan kaupungin barokkilaiseen arkkitehtuuriin, lukuisiin kapeisiin kauppakatuihin ja kirkkoihin.

Vanha kaupunki

Mirabellgarten

Heikko näkyvyys mutta Alpit häämöttivät

Eräs vanhan kaupungin kauppakaduista

Mozartin synnyintalo

Keskiviikkona pääsin mukaan päiväkäynnille Nürnbergiin. Moni luultavasti tuntee Nürnbergin muun muassa näyttämönä sen oikeudenkäynneistä toisen maailmansodan jälkeen, taidemaalari Albrecht Dürerin kotikaupunkina sekä sen vanhan kaupungin nähtävyyksistä.

 

Minulle kuitenkin päivän kohokohdaksi muodostui lounaspaikkani, pieni ravintola nimeltä Bratwursthäusle. Paikka, jossa näytin luultavasti yhden elämäni yksinkertaisimmista mutta samalla herkullisimmista aterioista. Se sijaitsee aivan St.Sebaldin kirkon vieressä, ja sen ruokalista koostuu erilaisista annoksista bratwurst-makkaroita. Ravintola saattoi olla pieni, tunnelma tiivis ja meluisa, mutta tästä huolimatta palvelu pelasi tasaisen tehokkaasti niin saksan kuin englannin kielelläkin ja ruoka oli mitä herkullisinta. Ateria oli niin herkullinen ja omaperäinen, että olin suorastaan pakotettu kirjoittamaan arvostelun ateriastani tripadvisor.comiin. Jos satut eksymään Nürnbergiin, niin suosittelen ehdottomasti Bratwursthäuslea.

Ateriani: kymmenen Bratwurst-makkaraa perunasalaatti-lisukkeella.

Viikonlopun jatkoja vaan kaikille, ja hyvää Pyhän Patrickin päivää!! :)